http://www.imdb.com/title/tt1270798/
Sarjisleffa, mutanttipeukalo ylös

Kuraisen X-Men Origins: Wolverinen jälkeen odotukset olivat aika nollilla, mitä Ryhmä-X:n seuraavaan elokuvainkarnaatioon tulee. Edes tieto siitä, että tässä on pääpahiksena natsiemigrantti, joka on sisustanut ikioman ydinsukellusveneensä pallotuoleilla ja jääkarhuntaljoill- anteeksi, mitä olinkaan sanomassa?

Kerrankin pääpahis on saanut arvoisensa leffan, sillä XMFC on vielä enemmän täyttä timanttia kuin Emma Frost. Suorastaan hykerryttää katsella 60-luvun henkistä 60-luvulle sijoitettua tarinaa, kun trikoot olivat vielä kirkkaita ja pahiksilla silmää interiööridesignille. Niin lavastus kuin jopa efektityökin on uskollista 60-luvulle. Ja ajankohta muistuttaa myös, että tarinan allegoria oli selvempi kuin nykyään, kun vähemmistöryhmän kansalaisoikeuksia ajavan liikkeen johtajat, joista toinen kannattaa väkivaltaa ja toinen ei, ja toisen nimikin on vieläpä X, riitaantuvat keskenään. Elokuva nokittaa vieläpä sillä, että ne, keistä muodostuu väkivaltaa ajava Mutanttien veljeskunta, käyttävät selkeää Mustien pantterien tervehdystä sanoessaan ”Mutant, and proud of it!”

Näyttelijätyökin on mallikasta kautta linjan, ja onhan maskeerauksella osansa asiaan, mutta siitä huolimatta James McAvoy näyttää ällistyttävän paljon nuorelta Patrick Stewartilta. Myös Wolverine-cameo – jossa on itsetarkoituksellisesti, ehkä jopa purejenkkilän kaksinaismoralistista sensuuria varovaisesti pilkaten, käytetty se yksi PG-13 -ikärajan salliva ”fuck” – on silkkaa parhautta.

Ainoa, sitäkin isompi miinus tosin siitä, että lopputekstien jälkeen ei ole perinteistä Marvel-elokuvaan kuuluvaa lisäkohtausta.