http://www.imdb.com/title/tt1640459/
Toiminta/splatter, lataa ja varmista!

Pikkukaupunki on rikollisten kynsissä. Roskaväki ja jos jonkinsorttiset punkkarit pitävät valtaa. Heikoista tehdään sylttyä, ja ylimpänä häärii mielipuolinen rikollispomo sadistisine poikineen. Korruptoituneista poliiseista ei ole kunnon kansalaisten suojaksi, ja tilanne on toivoton. Kunnes eräänä päivänä elämän päähän potkima laitapuolen kulkija pakon edessä tarttuu haulikkoon, ja alkaa jakaa oikeutta patruuna kerrallaan, puhdistaen kadut saastasta.

Elokuva  on tehty kuin tilaustyönä meille kaikille, joiden mielestä Death Wish -saagan maailmankuvassa tai sanomassa ei ole mitään vastenmielistä tai edes epäilyttävää. Se on tehty meille, joiden mielestä nykyelokuvaa vaivaa verettömyys, sanomattomuus ja poliittinen ylikorrektius. Kun Kulkuri lahtaa pedofiilijoulupukin autoonsa, tai gangsteriveljekset polttavat lapsia täynnä olevan koulubussin Disco Infernon tahtiin, tietää että nyt ollaan asian ytimessä.

Kinohan sai alkunsa feikkitrailerikilpailun voittajasta, joka rapakon tuolla puolen päätyi osaksi itse Grindhousea. Toki kaikki on tehty uusiksi, mutta siitä huolimatta trailerin otokset on saatu päätymään osaksi lopullista elokuvaa paljon sulavammin kuin niinikään feikkitraileriin pohjanneessa Machetessa.

Joku huomauttaisi, että maanmainioiden Golan-Globus –parivaljakon tuottamien vigilante-elokuvien ohella teos on yhtä lailla kunnianosoitus Troma-tuotannoille ja splatterille (ruohonleikkuriakin käytellään aitoon Braindead-tyyliin), mutta siitä viis kun homma toimii kybällä – ei, kyllä nuppi on väännetty jo sinne yhteentoista. Ainakin. Luonnollisesti leffa on myös sijoitettu aidolle oikealle 80-luvulle, mikä sopii kuin kirves otsaan. Kaikki ihanan kauheat kasarikliseet ovat kutkuttavan hersyviä. Detaljeissa ei säästellä, ja bongattavaa piisaa. PARENTS SMILE AS BODIES PILE! kuten lööppi elokuvassa toteaa.

Rutger Hauer nimiroolissa on jälleen vedossa, ja hämmästyttävintä kyllä, todistaa tälläkin olevansa rikollisen aliarvostettu näyttelijä: vai moniko typecastattu stara pystyisi 110% vakavalla naamalla pusertamaan tunnetta haikeaan monologiin uutta mahdollisuutta symboloivan ruohonleikkurin kaipuusta?

Ja taas toimii holokaustiteoria: kun pääpahis kiristää kansalaiset vainokampanjaan kodittomia vastaan, on kuvasto taas kerran tutun oloista aina joukkohautoja myöten. Ja kappas, puolidemonisen palkkasaalistajajengi Ruton (joka on vuosien saatossa tappanut mm. Jeesuksen, Jeanne d’Arcin, Abraham Lincolnin ja Pääsiäispupun, ja joilla on Suuri Muinainen kellarissaan) mustat manttelitkin ovat kovin tutun oloisia, ja toinen osapuoli peittää päänsä niin kovin tuttuun Stahlhelmiin.

Lopetuksesta voi olla montaa mieltä, mutta olisi siihen ainakin saanut jättää alkuperäisen epilogin, jossa Kulkurin sidekickinä toimineen ilolinnun ura jatkuu Ruton riveissä, runneltuun käsivarteensa pultatun nelipiippuisen haulikon voimin.

Mutta tällaisenaankin HWAS on kovin vigilante-elokuva sitten Death Wish III:n, hurmeisin splatter sitten Død Snøn, ja kiilaa ehdottomasti allekirjoittaneen vuoden 2011 top-3:een.