http://www.imdb.com/title/tt0248770/
Sukupolvikertomus/draama, peukalo alaspäin

Oi voi. Loistava potentiaali on hukattu täysin.

Se nyt on tietenkin vakio-olettama, että 90% tapahtumista ja hahmoista on karsittu ja jäljellä olevastakin suurin osa kerrotaan toisin kuin kirjassa. Suomeksi: 90 minuuttia miinus alku- ja lopputekstit on AIVAN liian lyhyt mitta tarinalle, henkilöt jäävät ontoiksi ja tapahtumat selittämättömiksi. (Aikakaudella, jolla jokainen Van Damme -potkintakin on 150 minuuttia, ei voi käsittää...)

Toinen ongelma on taas se, mikä tekee kirjasta viehättävän: se on kuin muistelua, kuin henkilöt itse kertoisivat tarinaa lukijoille. Se rönsyilee, polveilee, ja sahailee ajassa sikin sokin edestakaisin. Siinä ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta kirjan lopussa hahmot tuntuvat tutuilta kuin todelliset ihmiset. (Lisää tarttumapintaa löytyy, jos Helsinki on tuttu paikka, ja vielä enemmän jos tuttavapiiristä löytyy yksilöitä joista löytyy joidenkin hahmojen piirteitä, ja kaikkein eniten jos suhtautuu palvovalla asenteella 1980-lukuun, mukaanlukien permanentit, olkatoppaukset ja italobarbaarileffat.) Yhden yhtenäisen tarinan sijasta kirja on pikemminkin yhteisön kuvausta, eräänlainen mielentila, ja lukijan tehtäväksi jää muodostaa mielessään tarina vastaantulevista sirpaleista.

Lopputuloksena leffa on sarja irrallisia kohtauksia, joka ei aukene ilman kirjaa, ja kirjan lukenut puolestaan kiroilee, miksi tämäkin on toteutettu eri lailla (ja yleensä huonommin) kuin kirjassa. Kirjassa aikatasojen välillä pomppiminen onnistuu paljon helpommin, mutta leffassa keitos on sellainen että Tarantinoltakin se palaisi pohjaan. Varsinkin ohjaajan/käsikirjoittajan tapa niputtaa yhden päivän aikana tapahtuviksi tapahtumia joilla kirjassa on vuosienkin väli alkaa tuntua kömpelöltä aasinsillalta, johon on jouduttu turvautumaan kun ilmeisesti Spede poltti kaiken raakaselluloidinkin Silmänisku

Hieno kirja olisi ansainnut paremman sovituksen, esmes tv-sarjana, jossa hahmoilla ja tapahtumilla olisi tilaa kasvaa ja hengittää - vai kuvitteliko tuotantoportaassa joku tosiaan, että suomenruotsalainen (fiktiivinen) sukutarina valloittaisi maailman leffamarkkinat?