http://www.imdb.com/title/tt0409459/
Sarjisleffa/romaanifilmatisointi, peukalo ylös

Aluksi täytyy todeta, että harva leffa herättää niin ristiriitaisia tunteita kun Watchmen. Siitäkin huolimatta (johtuen?) etten ole sarjakuvaa kuin pikaisesti selaillut, kerran waretettuna kopiona ja kerran kirjakaupan hyllyssä.

Aluksi kehut. Visuaalinen ulkoasu on käsittämättömän hieno ja tunnelmallinen. Samaan aikaan se onnistuu säilyttämään monet sarjakuvan kuvakompositioista, mutta tuomaan kuitenkin elokuvan liikkeen mukaan. Hienoa jippoa löytyy vaikka mitä, kuten "valokuvat", joissa kuitenkin joku yksityiskohta liikahtaa sen verran että huomaa että kyseessä ei ole still-kuva. Vaihtoehtoinen historia on kuvitettu myös todella herkullisesti; jokainen aikakausi on luonnosteltu juuri sopivasti karrikointia ja ajankuvaa sekoittaen. Kaikkea töittensä adaptoimista vastustava Alan Moore on kerrankin väärässä: hänen mielestään kun vain sarjakuva mahdollistaa eestaas selailun, mikä ei ole elokuvassa mahdollista. Niin varmaan teatterissa, mutta DVD:llä/Blu-Raylla/woteva tämä kuva tulee heräämään vielä enemmän henkiin kun voi rauhassa pysähtyä tutkiskelemaan yksityiskohtia - tai juurikin kelata taaksepäin jos jokin meni ohi.

Musiikki. Enimmäkseen tätä käytetään todella tehokkaasti. 99 Luftballons sopii ydinsotaa angstaavien päähenkilöiden illaliselle kuin sienipilvi horisonttiin, ja Koomikon hautajaiset The Sound of Silencen säestyksellä on yksi vaikuttavimpia audiovisuaalisia kokonaisuuksia pitkään aikaan. Välillä taas lipsutaan ylilyönteihin: Vietnam-jaksoon tungettu Valkyrioiden ratsastus kyllä on "hauska", mutta liiankin, sillä se ampuu jo parodian puolelle. (Hallelujasta ja strategisella hetkellä purkautuvasta liekinheittimestä en edes ala.) Samaten, uuden Galactican kolmos- ja neloskaudellaan lähes ylikäyttämä All Along The Watchtower (josta Snyderkään ei ole voinut olla epätietoinen) aiheutti jo pientä vaivaantumista.

Tarinapuolelle mentäessä sitten vähän kömmähdetään, mutta onneksi ei kokonaan. Sentään elokuva säilyttää sarjakuvan kyynisen sanoman: ihminen on ihmiselle susi vaikka joku kuinka yrittäisi sitä muuttaa ulkopuolelta, ja ihmisellä on oltava vapaus valita hyvän ja pahan väliltä koska ulkoa ohjattu marionetti ei enää ole ihminen. Ja jos tarkoitus pyhittää keinot, niin sen tien päässä odottaa vain miljoonien kuolema yhden ihmisen mielivallan seurauksena. Myös tyly, osittain avoin loppuratkaisu on kehdattu säilyttää. Samoin, draama joka oikeasti kuvaa keski-ikäistymistä, epäonnistuineita ihmissuhteita, yksinäisyyttä ja amerikkalaisten kansallisia traumoja, höystettynä poliittisella trillerillä vallasta, vastuusta ja sen oikeutuksesta, kaikki supersankarisarjakuvaksi naamioituna, toimii.

Mutta siinä vaiheessa, kun Mooren rivien välistä hienovaraisesti tuotua sanomaa on alettu jälkikäteen peukaloimaan ja lisäämään omia, iskee suksi kiveen ja etupyörä kuoppaan ja oppipojat erottuvat mestarista. Elokuvan vaivaannuttavin kohtaus kun tulee sen puolivaiheilla, kun ZOMFG teh eevul YRITYS-JOHTAJAT ovat utopistisia visioitaan luovan Ozymandiaksen puheilla. Kun valmiiksi ylilyötyyn "pahat kapitalistit" kohtaukseen (joka sinällään menisi vitsinä) isketään päälle itse keksitty, haudanvakavissaan selitetty "mut niinqu hei KAIKKI sodat käydään vaan ÖLJYN takia" (jota argumenttia vielä jälkeenpäin jankutetaan toistuvasti), tekee mieli pyöritellä silmiään ja ihmetellä, onko nyt mennyt Mooret sekaisin ja mentykin adaptoimaan Michaelin töitä. Toinen ongelma liittyy siihen, että Koomikosta yritetään tehdä jo hieman liiankin yksiulotteinen "paha oikeistolainen sikaniska, yhyy", onneksi sentään kuva vähän monimuotoistuu. Kolmas ongelma taas on, että oletettavasti "järkyttäväksi" tarkoitettu juonipaljastus Laurie Jupiterin isästä menee ohi lähes huomaamatta.

Toimintakohtaukset sen sijaan toimivat loistavasti. Tosin makuasia, pitääkö Snyderin tavaramerkiksi muodostuneesta hidastus-nopeutus-hidastus -tyylistä, minä kyllä pidin. Minusta edes tavis-sankareitten suoriutuminen ei ollut normaalia toimintaelokuvaa epäuskottavampaa: jos on vuosikausia treenannut taistelulajeja pistääkseen viittasankarina konnat kuriin, niin kyllä vielä muutaman vuoden tauonkin jälkeen varmasti teloo random katujengin teho-osastolle.

Eniten polemiikkia tuntuu herättäneen näyttelijätyö ja -valinnat. Minusta nimenomaan vähän tuntemattomammat näyttelijät sopivat rooleihinsa, myös Ozymandias. Edes Se Kuuluisa Loppupuhe ei minusta ole huono, kun pitää mielessä sen avainreplan: "I'm not a comic book villain", Pahan Ylilordin käkätyksen sijaan puhe kuulostaa juurikin naiivin idealistin vilpittömältä innostukselta. Muutenkin näyttelijät sopivat hyvin rooleihinsa, etenkin Rorschachin naamion takaa uhkaavasti koriseva Jackie Earle Haley. Hupsista, meinasi melkein unohtua hehkuttaa Malin Åkermania lateksiasuisena Silk Spectre II:na.

Anysay, kyllä kokemus yltää reilusti plussan puolelle parista puutteestaan huolimatta. Ei välttämättä mikään tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta yhtäkaikki toimivaa draamaa epätodennäköisessä viihdekehyksessä, ja jopa sanomaakin.

Ja tosiaan, voisivat teattereissa pitää tarkempaa seulaa sen ikärajan kanssa, miksi tätä elokuvaa edes on päästetty katsomaan pikkulapsia jotka ääntelevät katsomossa n+1 kertaa "öhöhö, pippeli" kun eivät tästä kuitenkaan mitään ymmärrä. Ehkä trailerit olivat harhaanjohtavia, niiden perusteellahan kun odottaisi "perinteistä" supersankarielokuvaa?