http://www.imdb.com/title/tt0795421/
ABBA-karaokelevy, peukalon suunta riippuu fanituksen asteesta
Musikaali? Älkää nyt naurattako

Aina välillä joutuu punaista lihaa syövä Audi-mies uhrautumaan ja tekemään jotain luonnonvastaista, joko parisuhteen tai perhesovun nimissä. Joulunpyhien kunniaksi oli kyse jälkimmäisestä. Vinkki kaikille muille saman kohtalon uhriksi syystä tai toisesta joutuville heteromiehille: suunnilleen elokuvan puolivälin paikkeilla Jennifer's Bodysta tuttu Amanda Seyfried konttaa märissä bikineissä kameraa kohti. Tämän voimalla jaksaa puolimatkan krouviin, ja kuvaa mielessään pitäen sekä Akvavitixin taikajuoman voimin sitten loppuun asti, encoreiden (lopputekstien) kohdalla voikin sitten jo poistua kierrättämään.

Ei sikäli, että Abbaa miten erityisesti vihaisin. Ihan kivoja biisejä. Mutta ei niitä jaksa kokonaisen kokoelmalevyn verran kuunnella putkeen. Etenkin kun tässä tekeleessä on musikaaliksikin harvinaisen vähän tapahtumia tai dialogia. Koska lisäksi on lukittauduttu tiiviisti yhden bändin tuotantoon - ja yleisöä mukana laulattaakseen vain niihin suurimpiin hitteihin - niin monetkin kappaleet on pitänyt saada aikamoisilla aasinsilloilla mukaan, jos ei muuten niin sanoja strategisissa kohdissa muuttamalla. Lopputulos on parista naurut irroittavasta irtovitsistä huolimatta väkinäisen oloinen ja pitkästyttävä, paitsi tietysti jos jo DVD:n alkuvalikossa on vääntänyt karaoketekstitykset päälle.

Toisaalta, tässä olisi ollut potentiaalia. Kas kun nyt pyritään pysymään itkettävän paljon 1:1 alkuperäisesitysten (ja näyttämömusikaalin) hengessä ja tyylissä, vaikka parissa kohtaa olisikin biisi sovitettu orkesterille tai kitaralle. Millä tähän olisi saanut miljoona kertaa enemmän eloa (mutta silloinhan ei olisi enää ollut 1:1 näyttämömusikaali eikä karaokelevy) olisi ollut käyttää joko olemassaolevia tai varta vasten teetettyjä covereita, mutta tyystin eri tyylilajeissa. Eli Donna-äidin muistellessa nuoruuttaan olisi ollutkin punk/uusiaalto-coveri Super Trouperista. Sophie-tyttären polttareissa olisi voinut surista tech-house versio Gimme! Gimme! Gimme!stä. Rantabaarissa flirttailtaessa olisi soinut letkeä reggae-versio Does Your Mother Know'sta. Ja niin pois päin.

Hupaisin juttu liittyy siihen, että 1999 tehty musikaali ilmeisesti tapahtuu myös yhdeksän vuotta myöhemmin tehdyssä elokuvassa vuonna 1999. Kas kun muuten ei takaumissa ole mitään järkeä, tai sitten Donna ja kaikki isäehdokaat olivat vuonna 1987 jo todella pahasti ajastaan jäljessä pukeutuessaan 70-lukulaisittain. Tosin tämän tulkinnan mukaan Meryl Streep esittäisi siis 40-vuotiasta Donnaa (dialogista kun pääsee siihen käsitykseen että hän oli vahingonlaukauksen yllättäessä samanikäinen kuin naimisiin menossa oleva tyttärensä nyt). Mikäs siinä, niin kauan kun sopimus edellyttää siloittamaan kasvorypyt jälkituotannossa ja timmin sijaisnäyttelijän hyppimään joukkokohtauksissa