http://www.imdb.com/title/tt1034314/
Satiiri... no minkä tahansa ulokkeen nostaminen tulkittaisiin tässä yhteydessä kuitenkin tarkoitushakuisesti väärin, joten antaa olla

Jos olisin ammattimainen elokuvakriitikko, tässä vaiheessa joutuisin suorittamaan pitkällisen itseruoskinnan siitä, kuinka olen elokuvan lopputeksteihin nimeni saaneena jäävi arvostelemaan elokuvaa. Koska en ole, riittää, että totean olevani jäävitön koska vaikutusmahdollisuudet kokonaisuuteen olivat kuitenkin lievästi ilmaistuna vähäiset.

Ensinnäkin, on selvää, ettei Iron Sky voinut missään nimessä täyttää sille koko sen seitsenvuotisen tekoprosesssin aikana fanien toimesta ladattuja messiaanisia odotuksia. Mutta sen jälkeen kun odotukset diskonttaa realistisemmalle tasolle, käteen jää silti selkeästi tähänastisista vuoden paras elokuva ja todennäköisesti myös koko vuoden hauskin komedia. Aihepiiriinkään ei ole pitkään aikaan – jos koskaan – tartuttu näin voimaannuttavasti, ja jatkuva Wagnerin siteeraaminen jumalaisella soundtrackilla toimi 110%. Houruisa speeriläinen design yhdistettynä dieselpunk-henkiseen retroteknologiaan toimii kybällä, kaikkialla jo kehutut tehosteet ovat todellakin hienoja ja avaruuszeppeliineillä ei voi hävitä. Juoni on omaperäinen, yllättävästi vitsitkin ovat oikeasti hauskoja ja lainat muista elokuvista toimivat.

Eniten kuitenkin viehättivät pienet, rakkaudella tehdyt yksityiskohdat: kun afroastronautti Washington toteaa osaavansa lentää natsiufoa koska on pelannut Wing Commandereita, niin tätä seuraava Haunebu-Gerätin käynnistysääni on kuin suoraan oman aluksen käynnistysääni Wing Commander 3:sta, ja musiikkikin lainaa hetken ajan pelien teemaa. Yksityiskohdissa riittänee bongattavaa pitkään vielä kotikatsomossakin.

Hämmentävintä on ollut seurata monien kriitikoiden itkua ja parkua siitä, että alun perinkin satiiriksi tarkoitettu elokuva ihan tietoisesti parodioi muiden elokuvien kohtauksia. Leimakirveistä on heiluteltu ainakin ”omaperäisyyden puutetta” ja ”itsetarkoituksellisuutta”. Dafuq? Vähän sama kun menisi katsomaan jotain 80-luvun ZAZ-komediaa ja sen jälkeen keuhkoaisi siitä, että elokuva ei ollut 110% originaali. Muutenkin Iron Sky – jolle Silloin Joskus olisi voitu aivan ansaitusti antaa käännösnimi Heil me lennetään – vertautuu juurikin kyseisiin parodioihin, eikä häpeä vertailussa lainkaan. Tosin, jos on jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että vaikkapa Hitlerin raivokohtauksen uudelleentekstittäminen Perikato-elokuvasta (joka ei ole edes mustavalkoinen ja on tehtykin 60-luvun jälkeen) vain osoittaa mielikuvituksen puutetta, niin saman kohtauksen uudelleentulkintakaan tuskin aiheuttaa samanlaisia hysteerisiä nauruntyrskähdyksiä kuin oletetulle medialukutaitoiselle kohdeyleisölle.

Pikkaisen tosin häiritsi itsesensuuri, sen verran kilttejä tosiaan ollaan ja esimerkiksi holokaustilla ei saa näköjään vieläkään laskea leikkiä (yhtä tokaisua lukuunottamatta). Oltiin kuitenkin vähän liian Simpsoneita kun olisi pitänyt olla enemmän South Parkia. Ai niin, ja kuunatsien kansallislaulukin on uudelleensanoitettu Wacht am Rhein, eikä suinkaan liittotasavallassa lailla kielletty Horst Wessel Lied.

Myöskin leffa tuntui turhan lyhyeltä – etenkin siirtymä lopputaisteluun tuntui nimittäin todella äkkinäiseltä, ja useampikin juonen yksityiskohta olisi selkeästi vaatinut pidempää kehittelyä. Niin, ja koko natsisploitaatioperinne sivuutettiin nyt aika lailla totaalisesti vailla edes sen kummoisempia viittauksia. Ja näkymiä useamman avaruusaluksen sisältäkin tai ededs vähän nykyistä runsaampaa viestiliikennettä (joka sekin lisättiin viime hetkellä picture lockin jälkeen crowdsourcattuna) olisi kaivannut. Ihan kuin olisi kuitenkin budjetti loppunut kesken, ja kotikatsomoihin sitten tehdään teatterikierroksen tuotoilla tunnin pidempi Führer’s Sonderedition? Ironinen loppu oli toisaalta vähän ennalta-arvattava, mutta toisaalta yllätyksellinen (kuitenkin bonusta jatko-osan petaamisesta: kuka on mennyt Marsiin?) ja taatusti epäkorrekti, mistä pitää jaella bonuksia.

Noin kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta olisi kiinnostavaa päästä tutustumaan luonnosvaiheen käsikirjoituksiin, sekä Wreck-porukan alkuperäiseen, että Johanna Sinisalon retusoimaan versioon, ennen kuin teksti jalostui nykyiseksi shooting scriptiksi. Alunperinhän esmes USA:n presidenttihän (ja mitä ihmettä, eihän 2018 edes ole siellä vaalivuosi vaan 2016 tai 2020) oli Jenna Bush (jonka isänsä kaltaiset alkoholinkäyttötottumukset olivat tuolloin pinnalla) nykyisen Palinin-jota-ei-saa-sanoa-Paliniksi sijaan, ja muutenkin epäilyttää että täydelliset taiteelliset vapaudet saanut versio olisi varmasti ollut kilometrin verran kreisimpi ja epäkorrektimpi. Tai näin siis ainakin luulen, kunnes minun todistetaan olevan väärässä.

Ei kuitenkaan pitäisi rutkuttaa liikaa, ettei joku käsitä väärin ja luule, ettei Rautataivasta kannattaisi katsoa. Kas kun jos mikään elokuvan teemoista – komedia, scifi, dieselpunk, natsieksploitaatio, salaliittoteoriat, avaruustaistelut – on lähellä sydäntä, saatikka sitten useampi näistä, on elokuva suorastaan pakkokatsottavaa ja kansalaisvelvollisuus, jotta elokuvien rahoituksesta vastaavat Zürichin maahisetkin ymmärtäisivät kansan kaipaavan enemmän tällaista ja vähemmän kaavastandardia laskutikulla alhaisen yhteisimmän nimittäjän mukaan maksimoitua geneeristä tahnaa.

---

Lakisääteinen apropoo, Tuotantoyhtiö Energian porukat ovat toistuvasti horisseet seuraavana toiveprojektinaan ison profiilin scifi-sarjasta. Maksuton vinkki, David Weberin Honor Harrington -kirjat on kuin luotu tv-sarjan pohjamateriaaliksi, niissä on avaruustaisteluita, ja niiden lievän ironinen ote tuntuisi rimmaavan porukan hengentuotteiden kanssa, ja niihin perustuva leffaprojektikin taisi lopullisesti kaatua ohjaaja John McTiernanin saatua syytteet osana Hollywoodissa tapahtunutta laajempaa salakuuntelujupakkaa. Ellei ole jo neuvotteluiden kohteena, niin miksei ole?