http://www.imdb.com/title/tt0848228/
Sarjisleffa, superpeukalo ylös toiseen ulottuvuuteen

Olen varmasti monta kertaa aiemminkin paasannut siitä, kuinka pidän eniten niistä supersankareista (ja leffoista) joissa päähenkilöllä ei ole varsinaisesti mitään yliluonnollisia kykyjä, tai jos onkin, niin sangen maltillisia, koska se pitää tarinan ihmisläheisempänä ja samaistuttavampana. Myös olen teilannut "origins moviet" siksi, että liian monta kertaa ne kuluttavat liikaa aikaa ekspositioon ja nimien pudotteluun kerronnan, toiminnan ja dialogin sijaan. No, nyt sitten oli tarjolla elokuva, jossa oli nippu niin luonnollisia kuin yliluonnollisiakin supersankareita, ja koska potentiaalinen yleisö ole välttämättä kuitenkaan nähnyt heerosten sooloelokuvia, niin katsojille pitää kuitenkin esitellä paitsi hahmot myös heidän tiiminsä. Samaten, tajutetessani että tiedossa on taas kerran muukalaismöllien invaasio maapallolle, pelkäsin Battleshipin, Bayformers 3:n ja Battle: L.A.:n jälkeen jo pahinta.

Esirippu.

Yllätys olikin suuri, kun tämähän toimikin kybällä. Esittelyä on vain sen verran kuin välttämättä tarvitsee, ja jos ei ole aiemmin kiinnostanut niin kyllä tällä pysyisi kärryillä, mutta ilman että se katkaisee toimintaa. Kuitenkin aiemmat elokuvat nähneelle on tarjolla monen monta pientä viittausta, ja hahmojen historiaan elokuvien ulkopuolellakin viitataan. Kostajien kokoontuminenkin soljuu harvinaisen luontevasti. Ja vaikken pitänytkään Thorista ja vihreän Hulkin omat sekoilut eivät ole jaksaneet koskaan kiinnostaa, niin osana tiimiä nämäkin hahmot toimivat saumattomasti; Thor riitojen ratkaisijana ja Hulk comic reliefinä. (Mieleen tulee väkisinkin Frendit ja sen flopannut spin-off-sarja Joey: yksinkertainen puhtaasti Maslow'n tarvehierarkian perusteella operoiva hahmo sopi mainiosti "järjen ääneksi" ratkaisemaan muiden, traumaattisten hahmojen itselleen luoma ongelmatilanne, mutta yksinään operoidessaan hahmo putosi ikään kuin tyhjän päälle.) Tosin ennalta-arvattavasti Robert Downey Jr. varastaa yksinään koko show'n aina kun Tony "Rautamies" Stark pääsee valkokankaalle.

Huumorikin on hauskaa, ilman että yrittäisi naurattaa väkisin, ja sitä on paljon ilman että se saisi leffan tuntumaan pelkältä komedialta. Downeyn sekoilun lisäksi lisähupia tarjoillaan sarjakuvia tunteville muokatuista repliikeistä: möykyn itsensä sijasta Kapu sanookin nyt "Hulk? Smash!", ja Hulk puolestaan pääsee toteamaan "Puny god!" höykyttäessään Lokia. Tosin suurin vitsi lienee se, että USA:n asevoimat irtisanoutuivat yhteistyöstä, koska elokuva heidän mielestään oli "epärealistinen" (toisin kuin 110% hyperrealistiset, jo avauskappaleessa mainitut tekeleet). Kyynikko epäilisi, että SHIELD-järjestön epäselvä suhde asevoimiin oli pelkkä tekosyy ja todellista närää aiheutti SHIELDiä ohjaavan "Neuvoston" (jonka elokuva minusta antaa ymmärtää olevan USA:n presidentin turvaneuvosto, eikä suinkaan YK:n, vaikka kommunikoivatkin ihastuttavasti mustilla monoliiteillä Neon Genesis Evangelionissa NERV-järjestöä ohjanneen Seelen tavoin) käsky tuhota invaasion kohteeksi joutunut New York ydinaseilla, ja vain Nick Furyn ja Kostajien niskurointi pelastaa Ison Omenan. Onhan siinä juonessa pientä kliseilyä, mutta katsotaan tällä kertaa sormien läpi kun kokonaisuus on kuitenkin näin toimiva.

Hauskana viittauksena yksi sivuhahmo pelaa tutkamonitorillaan muinaista Galaga-räiskintäpeliä, mikä muistuttaa kovasti lopputaistelun rakenteesta: viholliset tulevat "aaltoina" ja aina välillä seuraa "tasonloppuhirviö", jonka jälkeen vaikeustaso nousee. Lopputaistelu näyttää kuitenkin närhen näreet Transuformuloille, sillä se ei pituudestaan huolimatta tunnu venytetyltä, juoni etenee selvästi sen aikana, ja kaikille hahmoille keksitään mielekästä tekemistä. Normirutkutuksena 3D on taas aika tarpeetonta, efektiä ei vaan uskalleta käyttää tarpeeksi ronskisti ja tarpeeksi usein että "voimakkaisiin kuulustelumenetelmiin" verrattava lasihässäkkä olisi perusteltua. Niin se vain Stanley Kubrick oli kaukonäköinen: nyt me kaikki käymme Ludovico-terapiassa, vieläpä vapaaehtoisesti. Tosin valitettavasti käsittely ei ole vieläkään tehonnut ja vieroittanut ihmisiä 3D:stä, tai sellaisista efektikuvista joissa ei ole lainkaan sisältöä.

Tässä kohdin piti olla alun perin kappale, jossa koettaisin äärimmäisen huonosti peitellä punatukkafetissiäni selitellen siitä, miksi Scarlett Johansson näyttää paremmalta hiukset värjättynä kireässä nahka-asussa kuin suihkunraikkaana mutta hiukset epäsopivasti nutturalla (koska meillä kerrankin on vertailukohta, 9/14/11 NEVA 4GET), näyttäähän Gwyneth Paltrow'kin paremmalta punatukkaisena. Itse elokuvan näkeminen kuitenkin pilasi suunnitelmat täysin, sillä Cobie Smuldersin esittämä brunettiagentti Maria Hill varasti kaiken huomioni, daami oli sen verran taktinen hahmo, joka piti langat tiukasti omissa käsissään ja oli Ausrüstungissaan sen verran väkevä ja hottis, jotta voi jo huoletta puhua Gleichschaltungista, nyt kun tätä ei siis voida tulkita tarkoitushak... ai kuitenkin voidaan.

Nykyisinä aikoina, kun mikään leffa ei ole pelkkä leffa, vaan myös pitkähkö markkinointivideo valtavalle määrälle oheiskrääsää, ulottuvat studion määräykset luonnollisesti pieniinkin detaljeihin. Muuten nimittäin ei voi selittää sitä, että järjestään promomateriaalissa ja osin tekstityksessäkin on käytetty hahmoista joilla olisi perinteisesti suomenkielinenkin nimi niiden englanninkielisiä nimiä, koska nehän siitä lelupaketin kyljestä löytyvät. Varsinkin Captain America sattuu (auh!) silmään, ja jos olisin lukenut sarjakuvia enemmän, ihmettelisin raivoaisin vaahto suusta valuen mikseivät Rautamies, Musta leski tai Haukansilmä kelpaa nekään. Toisaalta tämä ei ole mitään uutta, jo vierailu nahkahousumaassa 2005 totutti käytäntöön: Episodi III:ssa oli dubbauksen jälkeenkin epäilyttävän paljon englanninkielisiä nimiä jotka olisi voitu kääntää (esim. kreivi Dooku oli edelleen Count, ei Graf).

Vaikkei tietäisi supersankareista mitään, mutta jos tänä kesänä haluaa nähdä yhden popcornleffan, jossa julkisia paikkoja vedetään remonttiin, niin eiköhän se ollut tässä. Huumoria, toimintaa ja hyvää mieltä, ja harvoin on kaksi- ja puolituntinen elokuva tuntunut näin lyhyeltä.

---

Luonnollisesti elokuvan yksityiskohdista moni vuoti etukäteen nettiin. Invaasion suorittajina toimivat Ultimates-versio skrulleista eli chitaurit oli tiedossa pitkään, kuten myös että Thanos (se lopputekstien keskellä nähtävä iso paha) oli oikeasti kaiken takana. Luonnollisesti suuren itkun ja parun säestyksellä moni nettikeskustelija kieltäytyi uskomasta, ja ensi-illan jälkeen parku oli vielä suurempi kun tämä olikin totta, vaikka ohjaaja olikin sanonunt ettei ne pahikset ole skrulleja (no eivät olekaan, teknisesti ottaen, koska skrullit olivat alunperin Ihmenelosten pahiksia ja 20th Century Fox on onnistunut säilyttämään kyseiseen sarjaan ostamansa oikeudet).