http://www.imdb.com/title/tt1735898/
Fantasia, hakku ylös

Ensinnäkin: ei katsota tätä odottaen uutta Sormustarua ja sitten polteta vielä harvoja hengissä olevia videovuokraamoita kun näin ei osoittaudu olevankaan. Muttei myöskään pidä alkaa katsoa tätä asenteella, jotta paska Twilightsploitaatiohan se siellä, koska siitäkään ei ole kyse. Hyvän mittatikun tarjoaakin sivilisaation lakipiste, 80-luku, ja sen fantasiaelokuva. Ei, en tarkoita iki-ihania halpisbarbaarisekoiluita, vaan nimenomaan suuren yleisön fantasiaseikkailuja tyyliin Ladyhawke ja Dragonslayer. Ja tässä seurassa Lumikin uusiotulkinta pärjää vallan mainiosti.

Perusjutut kuten lavastus, puvustus ja musiikki on hallussa, ja realismista en nitkuta vaikka onhan se nyt täysin päätön taktiikka höökiä ratsuväellä linnan muurien juurelle venailemaan josko sabotöörit saisivat portin auki ja sitten trampata sisäpihalle rinkiä heittämään. Anteeksi, mitä olinkaan sanomassa?

Charlize Theron palauttaa mieliin, mikä on hyvän näyttelijän tunnusmerkki: toisin kuin moni genre-elokuvaan eksynyt kollegansa (keitä niitä nyt taas olikaan), hän pystyy riehumaan mielipuolisesti niin, ettei lopputulos kertaakaan lipsahda campin puolelle vaan tuloksena ilkeä äitipuoli on Elizabeth Báthory -vaikutteineen yksi herkullisimmista pahiksista pitkään aikaan, ja riittävä syy jo yksinään katsoa tämä kuva.

Kristen Stewartin uralle taas ei voi povata (pun intended) kovin suotuisia tuulia post-Twilight. Kohtauksesta riippumatta kun hänellä on kaksi perusilmettä, joko totisen jöröttävä tai sitten silmät lasittuneina kauhuissaan tuijottava. Ylipäätään hän kanavoi käsittämättömän hyvin (omaelämänkertansa mukaankin) pilleritokkuraisen Carrie Fisherin kompurointia surullisenkuuluisassa Star Wars Holiday Specialissa. Ai miten niin se ei ole tarkoitus?

Elokuvassa voisi havaita, mikäli olisi taipumusta ylitulkintaan ja/tai paranoidiin skitsofreniaan, lievää poliittista piiloviestintääkin: etäläsnäoloa harjoittanut äitipuoli kun kaapii itsensä kokoon teleportaatioloitsun lasketeltua aivan kuin kömpisi ylös öljylätäköstä, ja kappas, kostyymikin muistuttaa piikikästä kruunua myöten aivan Vapaudenpatsasta!

Hämmentävin kohtaus on kuitenkin se, että mielivaltaiseen satumaahan epämääräisessä menneisyydessä sijoitettu tarina katkaistaan äkkiä siihen, kun Lumikki itsetarkoituksellisesti lukee koko Isä meidän -rukouksen. Ihan kuin tällä yritettäisiin anteeksipyydellä jenkhilän raamattuvyöhykkeeltä ja kristillisiltä painostusjärjestöiltä sitä, että elokuvaan on tungettu jos jonkinlaista pakanamytologian uskomusta valkoisine hirvaineen päivineen.

Tosin Lumikin käyttäminen eräänlaisena Graalin maljana (joka elvyttää kuolleen maan loistoon, jada jada) on virkeän erilainen tulkinta muuten melko puhki analysoidusta aiheesta. Muutenkin ideapuolella on häröilty tarpeeksi, etenkin keijukaisten popsahtaminen aitoon Alien-tyyliin eläinten rintakehistä (vähemmän graafisesti tosin) hykerrytti.

Lisää tämmöisiä satu-rebootteja, kiitos.

---

Pakollinen loppulätinä aihetta tangentilla sivuten, niin julkaisun allahan poliittisesti ylikorrektit yksilöt päästivät leffan takia suuremman valitusvirren kuin mitä edes kuningas Heroodes sai aikaan teettämällään sangen kattavalla jälkiabortilla Juuttaan maan Taavetin kaupungissa. Kas kun kääpiöitä eivät esitä oikeat kääpiöit, ainoastaan joissain otoksissa heidän vartaloitaan, ja normaalimittaisten näyttelijöiden naamathan niillekin on CGI:llä istutettu, jos ei ole voitu turvautua pakotetun perspektiivin kaltaisiin perinteisiin trikkikuvauskikkoihin, kuten Sormustarussa käytettiin kautta trilogian ilman että kukaan parkui. Ja koska kääpiöt leffan esittämässä muodossa ovat taruolentoja, eivät pienikasvuisia ihmisiä, on valitus jokseenkin yhtä relevantti kuin jos joku itkisi, että on rassismi että kaikki hobitit ovat valkoih... antaa olla, Einstein taisi todeta kaiken tyhjentävästi aikoinaan, että on kaksi ääretöntä asiaa, avaruus ja ihmiskunnan tyhmyys, ja hän ei ole ihan varma siitä ensimmäisestä.

Sitä paitsi, oikeiden kääpiöiden käyttö edellyttäisi huomattavasti eksploitatiivisempaa otetta, ja tuekseen ainakin ninjoja, ydintuhon jälkeisiä jengejä, barbaareja, ja/tai natseja (tai miksei vaikka kaikkia näitä yhtä aikaa). Apropoo, siitä sainkin idean reimaginingista, joka olisi nimenomaan post-apo, hevoset korvattu ajopeleillä, yksisarviset yms. selittyisivät mutaatioilla, ja ja ja ja...