http://www.imdb.com/title/tt1190080/
Katastrofielokuva, tsunami huuhtoo peukalon mannerlaattojen väliseen siirrokseen

Roland Emmerich on mielenkiintoinen tapaus. Mies aloitti uransa tavalla, joka lupasi hyvää roska- ja B-elokuvien ystäville: Moon 44 oli scifiksikin täysin epäuskottava ja epärealistinen, mutta sisälsi paljon kuilussa lentelyä, Malcom McDowellin mielipuolista hohotusta vakioroolissaan sekä puun takaa iskevää yllätysseksiä. Ihastuttavan fasistisessa Universal Soldierissa taas laadun takasivat ilmaisutaidon mestarit, Jean-Claude van Damme ja Dolph Lundgren, nuo eurooppalaisen näyttämötaiteen lahjat maailman elokuvayleisölle. Luonnollisesti realismi oli edelleenkin kirosana. Varsinainen vedenjakaja oli kuitenkin apokalyptisiä sävyjä viljellyt scifispektaakkeli Stargåte. Totuttuun tapaan juoni oli täyttä huttua, mutta koska se poiki valtavat kassatulot ja loputtomiin jatkuneen tv-sarjan spinoffeineen, niin Emmerich selkeästi ymmärsi, että nyt oli jotain tehty oikein. Seurasi sarja elokuvan tapaisia, joissa toinen toistaan epätodennäköisemmissä ja -realistisissa skenaarioissa maailma vedettiin paskaksi stereotyyppihahmojen niskaan. ID4:ssä oli jo häiritsevässä määrin kuilussa lentelyä, Godzilla taas kaatui siihen että kliininen CGI-hirviö tuhoamassa kliinistä CGI-kaupunkia ei ole lainkaan niin hellyttävä kuin mies kumipuvussa polkemassa pahvitaloja, ja The Day After Tomorrow oli jo liiankin suoraan silkkaa Al Goren seksifantasiaa. Tälle kaudelle mahtuvat toki myös harhapolut historiallisten spektaakkelien pariin, USA:n vapaussotafantasia The Patriot ja mammuttiseikkailu 10,000 B.C., jotka ovat toki sikäli linjalle uskollisia että niiden historiallisuus on samaa luokkaa miehen apokalypsien tieteellisyyden kanssa, ja henkilöt yhtä lailla pahvikuvia.

2012 on siis erään aikakauden loppu. Tämän jälkeen kun Emmerich tai kukaan muukaan ei voi enää tehdä katastrofielokuvaa ilman, että se aiheuttaa vain valtavan röhönaurun potentiaalisessa yleisössä. Jo trailerin perusteella kun vaikutti, että 2012 on silkkaa parodiaa katastrofielokuvien kliseistä. Ja niin onkin. Jo Emmerichin omilla standardeillaankin täysin hörhö taustatarina on vain heppoinen tekosyy sille, että nyt saadaan samaan rainaan maanjäristyksiä, hyökyaaltoja ja tulivuorenpurkauksia, unohtamatta lento-onnettomuuksia ja merihätää. Hahmogalleriassakaan ei ole yhtään klisettä jäänyt käyttämättä, ja siirappigeneraattorissa on nupit kaakossa. Ja nollaan tikittäviä laskureita on enemmän kuin lääkäri määrää. Pääosassa hätääntyneenä jokamiehenä heiluva John Cusack muuten suorittaa hämmentävän aidontuntuisen Nicolas Cage -imitaation, oliko miehellä muita kiireitä kun ei aitoa asiaa saatu mukaan?

USA:n fundamentalistien mieleenkin elokuva varmasti on, ydinperhettä kun puolustetaan niin vimmaisesti että kaikkien avionrikkojien on kuoltava, niin perusteellisesti että aivan elokuvan loppumetreillä mennään muuten täysin dramaturgisesti perustelemattomista syistä viimeistelemään elokuvan ainoa sympaattinen hahmo (ja vielä niin että kukaan ei reagoi tähän mitenkään), ja toki nuorimaakreationismille oikeaoppisesti muutaman valtamerialuksen kuljettama fauna riittäisi repopuloimaan mantereiden jämät sen jälkeen kun kilometrien paksuinen suolavesimassa on steriloinut maanpinnan.... hups, nyt paljastin koko juonen. (Toisaalta, jos katsoja ei arvaa, mitä Roland Emmerichin katastrofielokuvassa tulee tapahtumaan kullekin henkilöhahmolle jo kun tämä ensi kertaa näkyy ruudulla, niin varmasti "juonellisten" pornoelokuvien seksikohtauksetkin tulevat siinä tapauksessa täytenä yllätyksenä.) Tai no, ehkei tätä sittenkään pyhäkoulujen opetusmateriaalina tulla käyttämään. Kas kun sangen selkeästi todetaan etteivät rukoukset auta vaan teot, ja kristinuskon (plus parin muun) pyhät paikat hävitetään sileäksi. (Luonnollisesti jotkut uskonnot ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, koska Emmerich omien sanojensa mukaan ei halua fatwaa päälleen.)

Mutta siis. Kaikenhan pitäisi olla kunnossa: meillä on silkkaa herkullista parodiaa katastrofielokuvista kera komeimman maailmanloppukuvaston kuunaan, joka yksinään on jo pääsynlipun arvoinen koska pienellä ruudulla se latistuu, ja superbonuksena 9/11 trauma on historiaa, niin innokkaasti pilvenpiirtäjiä kaadellaan ja tuhkapilviä levitellään, ja lentokoneet melkein lentävät torneja päin, ja sieltä tippuu ihmisiä ja toimistokalusteita ja A4-parvia, ja autolla ajetaan sortuvan pilvenpiirtäjän läpikin. Mikä sitten tökkii?

No se, että materiaalista kasaisi helposti todella tiiviin puolentoista tunnin paketin, joka olisi se definitiivinen katastrofielokuva. Valitettavasti vain ajan standardi ison rahan elokuvalle on vähintään kaksi ja puoli tuntia ja tässä tapauksessa vielä kymmenen minuuttia päälle, mikä johtaa siihen, että jokikistä kohtausta venytetään niin kauan kunnes kaikki jännitys on kadonnut ja liikutuksen tai sympatian sijaan haluaisi viillellä kaikki hahmot mattoveitsellä kebab-lihaksi. Koska Emmerichin taidot dramaturgian, dialogin ja henkilöohjauksen suhteen ovat valovuosia jopa maanmiestään Uwe Bollia jäljessä, on maailmanlopun - sitten kun se viimein vajaan tunnin kohdalla alkaa - katkaisevien vetistelykohtausten ylivenytys suunnilleen yhtä miellyttävää kuin kiinalainen vesikidutus yhdistettynä kynsien ja karvojen samanaikaiseen irtirepimiseen. Jos joskus tarjotaan mahdollisuutta *köh*fanedit*köh* kokea leffa niin, että siinä on jäljellä enää pelkät tuhovisiot ilman niitä katkaisevaa lässytystä, niin olen kärppänä katsomassa, muuten en toiste enää samaa virhettä tee.

Emmerich kiltti. Koska et selvästikään aio enää tehdä katastrofielokuvia, niin voitko tehdä kaksi asiaa. 1.) Soita kaverillesi Dean Devlinille ja tehkää nyt jo viimein se Battletech/Mechwarrior -leffa, jonka oikeuksien päällä mies on istunut jo vuosikaudet. 2.) Kun sen sitten teette, niin voisitko ystävällisesti jättää kaiken mahdollisen juonenkehittelyn ja henkilöhahmojen syventämisen minimiiin tai mieluiten kokonaan pois, ja sen sijaan näyttää vain meille kuinka jättimechat pistävät paikat sileäksi niin isoilla pyssyillä jotta edes ukko Freud ei pitäisi niitä vain sikareina? Kiitos jo etukäteen.