http://www.imdb.com/title/tt1502404/
Eksploitaatio, peukalo ylös

Nykyään, kun eksploitaatiota saa tehdä vain itseironisena postmodernina pastissina, on aina ilo nähdä eksploitaatioelokuva, joka on rehellisesti sitä mitä on, eikä ota itseään missään vaiheessa vakavasti tai rupea pohtimaan, voisiko juuri tällä kohtauksella viitata johonkin aiempaan saman genren teokseen. Drive Angry on ratkiriemukasta päätöntä sekoilua alusta loppuun, ja voin jo kuvitella sieluni silmin mitä tv-ohjelmasivuilla kirjoitetaan sen rujosta läträyksestä ja itsetarkoituksellisesta alastomuudesta. Ja juuri siksi sitä on niin hauska katsoa. Päätin, että raina oli voittaja alkaen kohtauksesta, jossa päähenkilö ei suostu keskeyttämään nusvutusta ja Jack Danielsin ryyppäystä vain siksi, että pahikset hyökkäävät hänen kimppuunsa, vaan tappotyö sujuu muun laatuajan ohella.

Elokuvan kantava voima on Nicolas Cagen pidäkkeetön sekoilu Nicolas Cage -karikatyyrinä. Tai siis John Miltonina (heh), kuolemansa jälkeen parannuksen tehneenä rikollisena joka on karannut Helvetistä pelastaakseen tyttärentyttärensä satanistikultilta, ja siinä sivussa koko maailman (Lusifeerus itse tykkää kyttyrää moisista pelleilijöistä ja on luvannut tuhota maailman jos nämä onnistuvat viemään uhrimenonsa läpi). Miehen kannoilla roikkuu kuitenkin nimetön Helvetin kirjanpitäjä, jonka tehtävänä on varmistaa että mies palaa manan majoille viimeistään operaationsa suoritettuaan. William Fichtnerin mainiosti esittämä Kirjanpitäjä on reilusti kurkoin sivuhahmo pitkään aikaan missään elokuvassa, ja heittää koko ajan käsittämättömän hyvää läppää, varsinkin kuittaillessaan ignoranteille kuolevaisille siitä, milloin he tulevat tapaamaan seuraavan kerran.

Noin muuten, niin klassisilla muskeliautoilla pöristellään väkevästi, silmänruokaa on silloinkin kun sitä ei tarjoile iki-ihQ Amber Heard, ja katsojalla on hauskaa koko ajan, joten kaikki kulttiklassikon ainekset ovat kasassa.

Who do you think you are? Anubis?