http://www.imdb.com/title/tt1645170/
Komedia, peukalo alas kurkunleikkauseleen saattelemana

Käytettyään fiktiiviset mutta piilokameratyyliin tosielämän henkilöitä kohtaavat hahmonsa loppuun, Sacha Baron Cohen yrittää toisintaa kolmen aiemman elokuvansa menestyksen tällä kertaa alusta loppuun asti näytellyllä kuvalla. Nimi voi yrittää ratsastaa Chaplinin klassikon maineella, mutta sisältö jää valovuosien päähän.

Elokuva on herkullisimmillaan satirisoidessaan maailmanpolitiikan koukeroita ja diktaattorien omituisuuksia, valitettavasti tästä namista päästään nauttimaan vain aivan alussa ja lopussa. Suurin osa elokuvasta kuluu haukotuttavanoloisen Prinssi ja kerjäläispoika -pastissin merkeissä, jossa haiskahtaa vahva Borat-kierrätyksen maku: Lähi-Idästä saapuva sivistymätön, rasistinen ja sovinistinen antisemitisti kohtaa Amerikan kansan syvät rivit.

Valitettavasti vain vitsejä on veivattu tarpeettoman paljon eritehuumorin suuntaan ja sketsejä venytetty kauan sen jälkeen kun pointti on selvinnyt ja naurun huippukohta ohitettu. Ihan kuin olisi kuitenkin pelätty amerikkalaisyleisön reaktioita ja keskitytty sitten siihen minkä oletetaan olevan keskivertojenkistä hauskaa, vain loppuun on uskallettu jättää diktaattorin Amerikkaa satirisoiva puhe. Vähän tuntuu, että itseironian parissa mennään, kun koko ajan vinoillaan sille, ketkä kaikki Hollywood-tähdet huoraavat itseään kenraaliamiraali Aladeenille: kas kun jäisi niin kovin paljon lipputuloja saamasta jos jenkit oikeasti suututettaisiin (mikä ei toki South Park -duo Parker & Stonea häirinnyt tippaakaan Team Americaa tehdessä). Hämmentävintä on kuitenkin se, että lopullisessa elokuvassa monia trailerissakin olleita vitsejä oli muutettu, ja nimenomaan huonompaan suuntaan.

---

Mikäli tulkitsin lopetuksen oikein, niin siihen kätkeytyy kuitenkin elokuvan osuvin laukaus. Onhan tunnettu tosiasia, että Tiedostavat Kansalaispiirit - joita ei saa sanoa edes vasemmistolaisiksi, vaikka heidän julistamansa aatemaailma onkin ekohenkisesti kierrätetty 60-lukulaisilta kommunisteilta, no sanottakoon heitä sitten punavihersokeiksi - vastustavat diktaattoreita vain, jos despootti sattuu olemaan länsimielinen. Mutta kun suurkalifi-komendantti keksii julistaa, että oikeastaan hän puolustaakin kansaansa Hollywoodin kulttuuri-imperialismilta ja kansainvälisen suurpääoman riistolta, muuttamatta toimintatapojaan edes yhtä piirua ihmisen tai Paavo Lipposen suuntaan, Tiedostavien Kansalaispiirien kasvoille kohoaa lasittunut katse ja autuas hymy - vähän kuin jos kertoisit helluntailaiselle isotädillesi antaneesi elämäsi Jeesukselle - ja yhtäkkiä mikä tahansa sortotoimi on totta kai vain ylikansallisten mediayhtiöiden puolueellista ja tarkoitushakuista uutisointia, ja oikeasti kyseessä onkin mitä humaanein pienen ihmisen suojeleminen (tarvittaessa vaikka omalta itseltään).