http://www.imdb.com/title/tt1386703/
Scifi, peukalo meni alas, ellei se ollut Rekallin istuttama väärä muisto

Kun remakea yritetään seliseliselitellä joksikin muuksi, kannattaa odotusmittaria ruuvata porakoneella muutama satatuhatta kilometriä taaksepäin. Kovasti ennakkomateriaalissa puffattiin, kuinka tämä Total Recall on nimenomaan uusi tulkinta Philip K. Dickin alkuperäisestä novellista, jotka ovat tunnetusti haastavia tulkittavia Hollywoodin unelmamankelille. No miksikäs sitten nimi on siltä aiemmalta leffaversiolta, juoni on käytännössä identtinen mitä nyt Mars (joka tosin olisi ollut kirjassa) on poistettu ja jolla on hyvin vähän tekemistä kirjan kanssa, ja miksi elokuva taipuu sen tuhannelle mutkalle yrittäessään änkeä mukaan mahdollisimman monta viittausta aiempaan versioon?

Siksi kai, että matkiminen on imartelun korkein muoto, ja Paul Verhoevenin tulkinta aiheesta on sekä scifin että toiminnan klassikko, joten mestarin maineella ja työllä pitää pyrkiä ratsastamaan. Tai itse asiassa, originaalihan on kasariäksönin taidokas dekonstruktio. Se mitä Quaidille tapahtuu (tai tämä kuvittelee tapahtuvan) on realistisesti ajatellen täysin hervotonta dadaa, mutta tyystin linjassa muiden Schwarzenegger-elokuvien juonten kanssa, mikä tarjoaa Verhoeven-versiossa herkullista ironiaa kun sen tajuaa. Uusioversio hukkaa tämänkin ulottuvuuden castaamalla päärooliin mitäänsanomattoman Colin Farrelin. Hämmentävintä kyllä, Verhoevenin ohjauksessa jopa Arska venyi parempaan näyttelijäsuoritukseen! Mutta varsinainen nerokkuus piilee siinä, että siitä asti, kun Arska menee käymään Rekallissa, kaikki saattaa olla hänen kuvitelmaansa, jonka Rekallin työntekijät referoivatkin ääneen. Uusintaversio seisoo tukevasti leirissä, jossa tapahtumat ovat totta, ainoastaan vihoviimeinen otos pyrkii vähän hälventämään epäilyjä, mutta ei onnistu: miksi Quaid ”muistaisi” tapahtumia, joissa ei itse ole läsnä? Tätä virhettä ei originaali tee. OK, kirjassakin muistot ovat totta, paitsi tätä paljastusta seuraa absurdi lopputwisti: päähenkilö suostuu, että kiusallisten salaisten muistojen tilalle tallennetaan hänen keksimänsä täysin pähkähullu fantasia, mutta sekin paljastuu todeksi. Leffan kannalta toden ja kuvitelman arvuuttelu toimii kuitenkin paremmin. Eikä Verhoevenille tunnusomaisesta mediasatiirista ja pikimustasta huumorista ole uudelleen lämmitelyssä jäljellä kuin rippeet.

Total Re-recall on hajuton, mauton, väritön ja geneerinen tuote, joka pyrkii mahdollisimman vähän ärsyttämään ketään tai haastamaan katsojaansa. Ei se ole maailman huonoin - mikä tahansa elokuva missä Kate Beckinsale heiluu kireässä kostyymissä aseiden kanssa dominavaihde silmässä ei faktisesti voi olla läpeensä huono - mutta se on tuskastuttavan mitäänsanomaton ja keskinkertainen, etenkin kun verrokkina on klassikko, joka ei ole vanhentunut pätkääkään. Erikoismaininta vuosisadan huonoimmasta onelinerista "I give good wife". Totuttuun tapaan matematiikka ja fysiikkakaan ei ollut tekijöillä halllussa ("putouksella" kestäisi 38 min eikä 17 Maan läpi, ja alkupuoli matkasta (eikä pelkkä käännöskohta) sujuisi nimenomaan painottomassa tilassa vapaasta pudotuksesta johtuen).

Häkellyttävintä on elokuvan visuaalinen ilme. Vaikka yllättävän moni kohtaus on alkuperäistä kunnioittaen tehty practical effectseilä (suomeksi: rakennettu kulissit ja lavasteet ja tehty stuntteja niiden seassa ja CGI:n sijaan käytetty pienoismalleja ja matte-maalauksia, sen sijaan että vain pompittaisiin patjoilla greenscreenin edessä), niin siitä huolimatta lopputulos tuntuu liian samankaltaiselta tusinan muun kanssa: on vaikea erottaa näkemästään klipistä, katsoiko nyt Minority Reportia, I Robotia, vaiko tätä. Studioko tämän (ja nähtävästi kaiken muunkin) saneli, koska kyllähän ohjaaja Len Wiseman pystyy nimenomaan visuaalisesti vaikuttavaan ja omaleimaiseen jälkeen? Kamerakin heiluu kuin Battle L.A.:ssa konsanaan, ei sovi tämmöiseen leffaan joka ei edes pyri olemaan näennäisesti paikan päällä kuvattu.

Suositellaan vain meille, joilla on epäterve suhtautuminen K-Becksiin. Silloinkin kannattanee odottaa kotikatsomoversiota, jotta voi rauhassa r… rentoutua. Sitä odotellessa kannattaa teatterilippurahat säästää originaaliin, joka ilmestyikin juuri parahultaisen sopivasti Blu-Raylla.